Keski-Suomen Reserviläisjärjestöjen soittokunnan historia v. 1961-1986

Lauri Rädyn tiedon, muistin, muistojen ja kokemusten, orkesterin arkistojen ja soittajien muisteloiden pohjalta koonneet Vappu Laitaharju ja Lauri Räty

ESIPUHE

Jyväskylän Puhallinorkesteri on tänä vuonna viisikymmenvuotias. Orkesteri on kehit­tynyt pienestä soittokunnasta monien vaiheiden kautta nykyiseen muotoonsa suureksi sinfoniseksi puhallinorkesteriksi. Tämä julkaisu esittelee orkesterin vaiheita alkuhenkäyksistä tähän päivään. Tarinaa löytyy yksittäisistä tapahtumistaja tuokiokuvista suurempiin asiakokonaisuuksiin ja pitemmän aikajanan matkalle.

Kirjan kokoajista Lauri Räty on ollut mukana orkesterissa yli 45 vuotta, Vappu Laitaharju vuodesta 2003. Lauri Räty on baritonitorven soittamisen lisäksi toiminut pitkään orkes­terin aktiivisena asiainhoitajana, varakapellimestarina sekä kapellimestarina ja nuotiston­ hoitajana. Vappu Laitaharju aloitti orkesterissa klarinetinsoittajana ja tällä hetkellä soittaa bassoklarinettia. Lisäksi hän on ollut orkesterin hallituksen jäsen vuodesta 2008 ja varapu­ heenjohtaja vuonna 2011.

Puhallinmusiikkia on harrastettu Suomessa 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Vanhimmat soittokunnat ovat jo yli sadan vuoden ikäisiä. Ne olivat sen ajan tapaan vaskikokoonpanoja, torviseitsikkoja. Säilyneiden nuottikirjojen perusteella voidaan todeta Suomessa 1850-luvulta aina vuosisadan loppuun soitetun varsin erilaisin vaskikokoonpanoin -varmastikin aina saata­villa olleiden soittimien mukaisesti. Näyttäisi lopulta siltä, että suomalainen torviseitsikko ei syntynyt-tai sitä ei synnytetty-sellaisenaan valmiina, vaan että se kehittyi Kaartin soittokunnan piirissä Adolf Leanderin ohjauksessa. Ensisijaisesti sen kehittymiseen vaikuttivat Pietarista tulleet

(Lähde: Suomalaisen torviseitsikon syntyhistoria, Kauko Karjalainen.)

Sodanjälkeen hakeutui Jyväskylään, täällä toimivien Valmet Rautpohjan ja Wilhelm Schauma­nin tehdassoittokuntien myötävaikuttamana varuskuntasoittokunnissa koulutuksen saaneita miehiä töihin. Wilhelm Schaumanin tehtaan soittokunnassa heitä oli toistakymmentä. Ajan kuluessa näiden tehdassoittokuntien toiminta hiljeni ja vähitellen toiminta loppui, ensin Rautpohjassa ja 50-luvun lopulla myös Schaumanilla. Puhallinmusiikin suosio oli aallon­ pohjassa eikä nuoria soittajia ollut saatu näihin soittokuntiin vuosikymmeneen. Jyväskylän Työväenyhdistyksen soittokunta, myöhemmin itsenäisenä noin viiden vuoden ajan toiminut Jyväskylän Orkesteriyhdistyksen Puhaltajat oli tuolloin ainoa korkeampitasoinen puhallin­ orkesteri Jyväskylän seudulla.

KESKI-SUOMEN RESERVILÄISJÄRJESTÖJEN SOITTOKUNNAN PERUSTAMINEN

Sodanjälkeisten ankeiden aikojen mentyä alkoi reserviläisjärjestöjen toiminta vilkastua ja laajeta tultaessa 60-luvun vaihteeseen. Aktiivisesti toimintaansa lisäävät reserviläiskerhot, sotiemme veteraanit, vapaussoturit ynnä muut isänmaalliset järjestöt tarvitsivat yhä use­ammin soittokuntia juhliinsa. Lähin varuskuntasoittokunta oli Mikkelissä ja sen käyttö oli järjestöille kallista.

Idean oman soittokunnan perustamisesta antoi metsänhoitaja Aimo Pesola toimiessaan Keski-Suomen Reserviupseeripiirin puheenjohtajana. Hän sai innokasta tukea ajatukselleen Harri Timdahlilta. Idea maanpuolustusväen tarpeita palvelevan soittokunnan perustami­sesta hautui vuoden päivät. Trumpetisti Yrjö Ikonen oli avustamassa Mieskuoro Sirkkojen 1960 Poriin tekemällä konserttimatkalla. Pitkäkestoisen matkan aikana Aimo Pesola otti esille ajatuksen perustaa soittokunta ja pyysi Ikosta soittokunnan kapellimestariksi. Tämä suostui tehtävään tilapäisesti, kunnes toimeen löydettäisiin pätevä kapellimestari. Niin teh­tiin päätös soittokunnan perustamisesta.

TOIMINTA KÄYNNISTYY

Alustava kokous pidettiin 21.12.1960 ja varsinainen, soittokunnan perustava kokous 11.1.1961. Hankkeen toteuttajana olivat Keski-Suomen Reserviupseeri- ja Aliupseeripiirit sekä Jyväskylän Reserviupseerikerhoja Jyväskylän Seudun Reservin aliupseerit. Perustetun Keski-Suomen Reserviläisjärjestöjen soittokunnan puheenjohtajaksi valittiin Aimo Pesola ja kapellimestariksi Yrjö Ikonen. Alkuaikojen tarmokkaana soittokunnan sihteerinä toimi Arvi Autio.

Perustettu soittokunta oli perustamisajankohtansa, taustajärjestöjensä ja alkuvuosien toi­mintansa johdosta erikoisuus maamme soittokuntien joukossa.

Yrjö Ikonen oli erittäin sanavalmis ja huumorintajuinen herra. Siihen ai­kaan, kun hän soitti Jyväskylän Kaupunginorkesterissa päivätyönsä ohella, kaupunginorkesterin kapellimestarina toimi Ahti Karjalainen. Trumpetin stemmat olivat usein in A, F, Es tai C. Ahti Karjalainen ilmoitti Ykille, että tämän täytyisi opetella transponoimaan. Yki siihen, että "eivät ne muutkaan hitsaajat Schaumanin tehtaalla transponoi"

Soittokunnan toimintaan riitti innostusta ja päteviä muusikkoja, jotka olivat enimmäkseen entisiä sotilassoittajia. Ensimmäisissä harjoituksissa 3.3.1961 oli paikalla jo 15 miestä. Soit­tajien ollessa jo "valmiita" voitiin harjoiteltavaksi ottaa heti suhteellisen vaativaa sotilas- ja viihdemusiikkia. Ensimmäinen julkinen esiintyminen oli 7.5.1961.

Ensimmäisen konserttinsa soittokunta piti Keski-Suomen Keskusammattikoulun (nykyi­sin Ammattiopisto Gradia) salissa. Seuraavana vuonna oli konsertti Valtiontalolla. 5-vuotiskonsertti pidettiin Yliopistonjuhlasalissa ja vuodesta 1968 aina 2000-luvulle saakka oli konserttipaik­kana Jyväskylän Keskusseurakuntatalon sali. Viime vuosina useimmat konsertit on pidetty Ammattiopiston salissa Sepänkadulla tai Palokan koulukeskuksessa.

25-vuotisjuhlakonsertti pidettiin Keskusseurakuntatalolla 27.4.1986. Tässä tilaisuudessa vihittiin arkkitehti Martti Jaatisen suunnittelema soittokunnan oma lippu.

ALKUVUODET JA SOITTOKUNNAN SAAMA TUKI

Alkutaival sujui suotuisissa merkeissä. Soittokunnalla oli hyvät "kummit" ja orkesteri sai käyttöönsä Valmetin Rautpohjan ja Wilhelm Schaumanin toimintansa lopettaneiden teh­dassoittokuntien soittimet, nuotistot ja nuottitelineet. Vuorineuvos Uno Savolan ja yli-in­sinööri Arvo Airolan tuki oli ratkaisevaa tässä soittokunnan toiminnan aloittamisen mah­dollistaneessa avustuksessa. Alkuvuosina kehittymisen kannalta oli merkityksekästä lähei­nen yhteistoiminta Jyväskylän kaupunkiseurakunnan Puhaltajapoikien kanssa. Puhaltajapoi­kien kouluttaja ja kapellimestari Yrjö Ikonen ohjasi soittotaidossa riittävän pitkälle edisty­neet soittajat "reserviläisten porukkaan"

Harjoituspaikkana toimivat aluksi noin vuoden ajan Jyväskylän yliopiston tilat. Vuoteen 1970 harjoiteltiin Keski-Suomen yhteiskoulun (KESY) tiloissa ja tämän jälkeen harjoitus­ paikkana oli Kilpisenkadun varrelle valmistunut Jyväskylän poliisitalo. Kun Kyllikinkadun varrella entisen Kemianlaitoksen tilat remontoitiin Sepänkeskukseksi, siirtyivät puhallinor­kesterin varasto ja harjoituspaikka sinne. Soittajien määrän kasvaessa kävivät myös nämä tilat ahtaiksi. Sali on pienen pinta-alansa lisäksi matala ja suuren puhallinorkesterin ää­nimassa tukahtuu siellä auttamattomasti. Niinpä uudeksi harjoituspaikaksi tuli nykyinen Palokan koulukeskus.

SOITTOKUNNASTA PUHALLIN ORKESTERIKSI

Yhteistyö Reserviläisjärjestöjen kanssa oli hiipunut 1970-luvun lopulla, sotilaspukujen käytöstä esiintymisasuina oli luovuttu jo aiemmin. Tähän vaikutti omalta osaltaan poikien sen ajan pitkä tukkamuotikin. Noihin aikoihin orkesteriin tulivat mukaan myös ensimmäiset naiset.

Niinpä muutosten myötä vuonna 1987 orkesterin nimi vaihdettiin ensin Keski-Suomen Pu­hallinorkesteriksi, sitten 1989 nykyiseen muotoonsa Jyväskylän Puhallinorkesteriksi. Samalla orkesterista muodostettiin yhdistys ja se rekisteröitiin. Yrjö Ikosen jälkeen kapellimestarina jatkoi Lauri Räty ja puheenjohtajana vuoteen 1987 asti orkesterinperustaja Aimo Pesola. Hä­nen merkitystään Jyväskylän Puhallinorkesterissa ei voi liikaa korostaa. Paitsi puheenjohtajana, Aimo Pesola toimi muutoinkin orkesterin tarmokkaana puuhamiehenä ja tukipilarina. Aktiivisena yhteiskunnallisena vaikuttajana hän loi taloudellisen pohjan orkesterin toiminnalle.

Vuonna 1987 puheenjohtajaksi vaihtui Jarmo Hakamäki, ja häntä seurasi tehtävässä Seppo Harju vuonna 1991. Muita puheenjohtajia tällä periodilla ovat olleet Antti Suonperä, Jouko Meriläinen, Jukka Torpo (2002-2005), Kari Virtanen (2006-20xx) sekä nykyinen puheenjohtaja Jukka Mononen (20xx-).

Jyväskylän kaupungilta on vuosittain saatu avustusta orkesterin toimintaan. Alkuvuosina toiminnalle saatiin tukea myös laajoilta yhteiskuntapiireiltä, yksityishenkilöiltä, yhteisöil­tä ja eri liikelaitoksilta. Orkesterin omista jäsenistä on mainittava erityisesti klarinetisti Veikko Koskisen aktiivisuus konserttilippujen ennakkomyyjänä ja keikkojen hankkijana eri liikelaitoksille.

Soittokunta alkuvuosina

KONSERTIT JA MUUT ESIINTYMISET

Vuodesta 1961 tähän päivään Jyväskylän Puhallinorkesteri on esiintynyt yli 1500 kertaa. Alkuvuosina esiinnyttiin pääasiassa maanpuolustusjärjestöjen juhlissa. Vuosien varrella or­kesterille on saatu useita muitakin vakituisia asiakkaita, jotka käyttävät säännöllisesti JPO:n palveluksia eri tilaisuuksissaan. 1960-luvulla hoidettiin epävirallisesti varuskuntasoittokunnan tehtäviä Luonetjärven ja Keuruun varuskunnissa. Näitä Puolustusvoimien keikkoja on vieläkin silloin tällöin Ilmavoimien Soittokunnan ollessa estyneenä. Soittokunnalla on ol­lut myös useita radio- ja televisioesiintymisiä. Eräs vaikuttavimmista esiintymisistä oli so­taveteraanien marssi Helsingissä vuonna 1969, jolloin soittokunta marssi soittaen 18 000 veteraania käsittävän kulkueen edellä Kauppatorilta Messuhallille. Vastaava kunniatehtävä soittokunnalla oli Suomen Säveljuhlien 100-vuotisjuhlilla Jyväskylässä vuonna 1984.

Konsertoinnin lisäksi orkesteri on esiintynyt erilaisissa juhlissa ja tilaisuuksissa laidasta lai­taan. Suurimmat yleisöt edellä mainitun sotaveteraanien marssikulkueen lisäksi ovat olleet mm. Herättäjäjuhlat Jyväskylässä (25 000 osallistujaa jumalanpalveluksessa) ja Eläkeliiton kesäpäivät Jyväskylän Paviljongilla v.2005 (5 000 kuulijaa).

Omien konserttien lisäksi Jyväskylän Puhallinorkesteri on soittanut yhteiskonsertteja mm. Ilmavoimien Soittokunnan, Jyväskylän yliopiston puhallinorkesteri Puhkupillien, Lohjan Puhallinorkesterin, Karelia-puhallinorkesterin sekä Töölö Brassin kanssa. Solisteja orkes­terin konsertteihin on löytynyt paljon omista riveistä, mutta myös ulkopuolisia instrumen­talisteja on käynyt konserteissa vierailemassa. Omien konserttien solisteista löytyy lista tä­män teoksen lopusta.

Jyväskylän Puhallinorkesteri on esiintynyt myös monissa muissa valtakunnallisesti mer­kittävissä tilaisuuksissa Jyväskylässä: yleisurheilun suomenmestaruuskilpailuissa (Kalevan Kisat), Jyväskylän Suurajojen avajais- ja palkintojenjakotilaisuuksissa, valtakunnallisten asuntomessujen, puoluekokousten sekä maatalousnäyttelyjen ja monien messujen avajai­sissa. Elokuussa 2010 orkesteri oli avaamassa Keljonlahden uutta turvevoimalaa Sparken ja Griegin musiikilla. Lisäksi esiintymisiä on ollut mm. tavaratalojen avajaisissa, lukuisten valtakunnallisten järjestöjen kokousten avajaisissa ja juhlakulkueissa. Vuosina 2009 ja 2010 JPO oli esiintymässä lähes jokaisissa uuden tai uudistetun kaupan/kauppakeskuksen ava­jaisissa Jyväskylässä; mm. Kodin Terra Palokka, K-Rauta Palokka ja Prisma Palokankeskus.

Jyväskylän kaupungin uudenvuoden vastaanotolla Kaupungintalolla orkesteri on esiinty­nyt yli neljäkymmentä kertaa. Kesäisin orkesteri teki suosittuja puistosoittoja kaupungilla, kunnes Jyväskylä lopetti ne 1990-luvulla.

1980-luvun puolivälin paikkeilla olimme toukokuussa tavaratalokeikalla Sokoksella. Kapel­limestari Lauri Räty vilkaisi ikkunasta ulos, ja huomasi, että sataa sakeasti lunta. Laurilla välähti, ja hän sanoi soittajille: "nyt soitetaan Jingle Bells!" (suom. Kulkuset, Kulkuset.) Niin tehtiin, ja kappaleen jälkeen tuli kovaäänisistä juontajan kuulutus, että "huomasin pilkkeen orkesterinjohtajan silmäkulmassa, kun soitettiin jouluista musiikkia. Uskokaa, hyvät ihmi­set, että kesken kevään tuolla ulkona sataa lunta"

Esiintymisiä on ollut myös Jyväskylän vanhainkodeissa, sairaaloissa ja eri yhdistysten hy­väntekeväisyystilaisuuksissa. Soittotilaisuuksia on ollut myös Jyväskylän ulkopuolella. Sei­näjoella, Lakeuden Ristissä on pidetty kirkkokonsertti ja 70-luvun lopulla esiinnyttiin Kai­polassa 300:lle ulkomaalaiselle paperi-insinöörille. Kevätkauden on useana vuonna päät­tänyt Korpilahden Putkilahdella järjestettävä Jazz-It -tapahtuma, jonka JPO on avannut viihdemusiikilla.

Juhlavuotensa 2011 Jyväskylän Puhallinorkesteri aloitti konsertoimalla Jämsän kaupungin juhlassa uudenvuodenpäivänä.

KEIKOILLA SATTUU JA TAPAHTUU

Karstulan Säästöpankin 80-vuotisjuhlassa oli ohjelman loppuun merkitty soittokunnan säestyksellä Keski-Suomen kotiseutulaulu ja nuotit olivat jääneet Jyväskylään. Ikosen Yki, orkesterin silloinen kapellimestari kalpeni ja kysyi "Lauri mitä tehdään?" No, juhlan muun ohjelman aikana kirjoi­tettiin melodian nuotit ja tuuballe ohjelmalehtiseen tussilla kuinka monta tahtia mitäkin ääntä tulee soittaa. Sovittiin että muut soittavat ääniä jotka tuntuivat sointuun käyvän.

Niin soitettiin ja täydestä meni kuin väärä raha. Yleisö poistuessaan kehui että kyllä oli komeata laulaa kotiseutulaulua soittokunnan säestyksellä. Kaipolan tehtaalla esiteltiin 300 ulkomaalaiselle paperi-insinöörille uutta kuumahiomamenetelmää. Kutsuvieraat saivat muistoksi hiertimen pienoismallisen tuhkakupin.

Ukonsaaren Jussi pyysi yhtä kappaletta soittokunnan peräpään puhaltajien kerhohuoneelle ja sai myös.

Samalla keikalla oli tarjoilu rajaton myös juomien suhteen ja niinpä täytyi kotimatkanpäätteeksi kantaa avustava ammattimuusikko kotiinsa sänkyyn.

Saamatta jääneet sukset

Alkuvuosina keikkoja oli paljon, ja niistä sai joskus rahallista korvaustakin. Erään kerran oli keikka keskellä arkipäivää Luonetjärven lentokentällä, jonne saapui amerikkalaisia tutustumaan Suomen maastohiihtomah­dollisuuksiin. Tilaajana oli eräs mr. Alexander, ja orkesterille oli luvattu palkkioksi sukset. Keikka hoidettiin pikkuporukalla, mutta luvattuja suksia ei kuulunutkaan. Eipä ollut oikein yhteystietojakaan, mistä kysellä. Arvi Autio, orkesterin alkuvuosien sihteeri, oli leipätyökseen rikoskomisario, ja hän pisti mr. Alexanderin hakuun Interpolin kautta. Niin tuli muutaman viikonperästä rapakon takaa shekki ja pahoittelut siitä, ettei orkesteri ollut saanut luvattuja suksia.

HARJOITUKSET JA OHJELMISTO

Harjoituksia orkesteri on pitänyt vuodesta 1961 lähtien vajaat parituhatta kertaa. Enim­millään vuodessa on kokoonnuttu harjoittelemaan 47 kertaa (vuosina 1988 ja 1997), vä­himmillään vain hieman päälle 20 kertaa (1965 ja 1966). Tällä hetkellä harjoituksia on vuo­sittain noin 30. Talvikausi kuluu konserttiohjelmiston esityskuntoon hiomiseen. Nuotisto ja esitettävä ohjelmisto ovat lisääntyneet varsin mittavaksi. Puhallinorkesterin repertoaari sisältää puhallinmusiikkia laidasta laitaan, kirkkomusiikista humppaan ja konserttimusii­kista swingiin.

Orkesterin omissa konserteissa on soitettu vuodesta 1963 lähtien vajaa 400 eri teosta, joitakin useassakin konsertissa. Suosituin konserttiteos on ollut Artturi Ropen Marsalkan Hopeatorvet, joka on esitetty omissa konserteissa 12 kertaa. Oskar Merikannon Albumi 1, Arvo Kuikan sovittama Karjalan Jääkärien Marssi sekä Timo Hytösen Sininen paraati ovat saaneet vuosien varrella seitsemän esityskertaa.

NUOTIT

Nuotisto on kasvanut vähitellen erittäin laajaksi lahjoitusten, hankintojen ja palkintonuot­tien myötä. Tukea ja täydennystä nuotistoon on saatu mm. varuskuntasoittokunnilta. Puo­lustusvoimien ylikapellimestari Arvo Kuikka lahjoitti soittokunnalle koraalikirjat. Orkes­terilta löytyy nykyään hyvin kattava uuden suomalaisen puhallinmusiikin valikoima ja ul­komailtakin on saatu tuomisia. Kapellimestari Nikke Isomöttönen on tuonut uutta soitet­tavaa mm. Yhdysvalloista, Amerikan puhallinmusiikkialan suurimmasta ammatti- ja mes­sutapahtumasta MidWest Clinicistä.

Viime vuosina on yhä enenevässä määrin otettu ohjelmistoon uutta, varsinkin kotimaista varta vasten puhallinorkesterille sävellettyä musiikkia. Soitettava musiikki on vaikeusas­teeltaan yhä vaativampaa. Soittokunnon ylläpitämiseen ja kehittymiseen ei suinkaan riitä pelkkä yhteisharjoittelu ja keikoilla käyminen. Pienyhtyeissä soittaminen on mitä parhain­ta ja kehittävintä harjoitusta. Orkesterinjäsenet ovat keskuudestaan muodostaneet erilaisia yhtyeitä, joissa ovat omaksi ilokseen ja kehittyäkseen musisoineet. Pitkäaikaisimpina toimivat yli kymmenen vuoden ajan vaskikvartetti Vasketti ja seitsikko Simeoni. Viime vuosina on toiminut kaksi vaskikvintettiä ja puupuhallinkvartetti.

NE SINISET TAKIT eli ESIINTYMISASUJEN HISTORIA

Vuonna 1962 järjestettyjen arpajaisten tuotolla hankittiin esiintymispuvuiksi armeijan 1-puku, jota käytettiin 70-luvun alkupuolelle asti. Sen jälkeen oli esiintymisasuna sininen takki ja harmaat housut, kunnes v.1993 hankittiin nykyiset kirkkaan siniset smokit ja mustat housut. Naisilla myös musta hame soveltuu housujen sijaan. Naisten joukon kasvaminen orkesterissa on tuonut uudenlaisia haasteita sinisten smokkitakkien käyttöön, sillä aikanaan miesten leikkauksella ja mitoituksella hankitut takit ovat suurelle osalle naissoittajia autta­mattomasti liian isoja. Takkeja on hankittu lisää pienemmässä koossa, mutta samaa sinisen sävyä ei enää kankaista löydy, joten aivan samanlaisia takkeja kuin alkuperäiset ei ole enää mahdollista hankkia.

ORKESTERIN SOITTIMET

Soittokunnan alkuaikoina käytössä oli tehtaiden soittokunnilta lahjoituksena saadut in­strumentit. Soittimia on uusittu vuosien mittaan omin varoin ja lahjoituksina. Lahjoituk­sista mainittakoon G.A. Serlachiuksen Kankaan tehtaiden johtajan A. Diesenin lahjoitta­mat neljä fanfaaritorvea sekä Lions-järjestön Jyväskylän Klubin lahjoittama baritonitorvi. Puupuhaltimet ja trumpetit ovat olleet soittajien omia. Nykyään myös matalien vaskien soittajilla on useilla omat instrumentit.

SOITTAJAT

Alkujaan soittokunnan rungon muodostivat entiset sotilassoittajat. Vuosien myötä on soit­tajien riveissä tapahtunut luonnollista sukupolven vaihtumista. Soittokuntaa perustamises­ta saakka johtanut dir.mus. Yrjö Ikonen jätti johtajan tehtävät vuonna 1984 Lauri Rätylle.

Soittokunnan perustajajäsenistä oli vielä 1980- luvulla mukana Arvo Haaparanta, Paavo Korpelaja Arvo Saikkonen. Tuubansoittaja Paavo Korpela oli mukana kuolemaansa saakka vuoteen 1992. Paavosta pitivät kaikki, hän oli vaatimaton, aktiivinen ja tunnollinen soitta­ja. Hänen muistokseen annetaan vuosittain nuorelle, tunnolliselle ja kehittyvälle soittajalle Paavon nimeä kantava kiertopalkinto, Paavon Kello.

Musiikkikoulutukseltaan orkesterin soittajisto on muuttunut varsin perusteellisesti. Nuoret soittajat ovat lähes kaikki saaneet soitinopetusta musiikkioppilaitoksissa. Alunperin hyvin sotilaallinen miesjoukko sai ensimmäisen naissoittajan riveihinsä 1974 ja soitta­jista on välillä ollut naisia jopa yli kolmasosa. Vaikka soittajajoukko on niin ikäjakaumansa kuin soitta­jien siviiliammattienkin puolesta erittäin laaja-alainen, on yhteishenki ollut mitä parhain. Harjoitukset ja esiintymiset ovat paljon muutakin kuin pelkkää soittamista.

Nuoria lahjakkaita soittajia kannustettiin aikanaan musiikin jatko-opintoihin esimerkiksi musiikkioppilaitoksissa ja musiikkileireillä jakamalla heille stipendejä. Nuorten soittajien lahjoja ja tasoa kuvannee se, että entisiä Jyväskylän Puhallinorkesterin jäseniä on nykyään muusikkoina kaupunginorkestereissa ympäri Suomea.

Oman lukunsa vaskisoittajien taitojen ja innostuksen lähteenä ansaitsee Lieksan Vaskiviik­ko. Vuonna 1983 lähtivät Vasketin soittajat Kari Pappinen, Juha Määttänen, Seppo Harju ja Lauri Räty ensimmäisen kerran Vaskiviikolle. Heidän tunnelmiaan sillä viikolla voita­neen verrata uskonnolliseen herätykseen. Sen kaltaista upeasointista vaskimusiikkia he eivät olleet koskaan ennen kuulleet. Kokemuksen perusteella mainostettiin tapahtumaa muille orkesterilaisille ja mukaan lähti aina uusia soittajia. Parhaimmillaan Vaskiviikon kursseilla oli samana kesänä 12 orkesterimme soittajaa. Näin luotiin pohjaa Jyväskylän Puhallinor­kesterin jatkuvalle musiikillisen tason nousulle.

MATKAT JA VIERAILUT

Orkesteri on vienyt puhallinmusiikin ilosanomaa myös muihin maihin. Ulkomaanvierailu­ja on toteutettu säännöllisen epäsäännöllisesti, välillä useammankin vuoden tauolla, mutta aina on uusi matka odottanut sopivaa ajankohtaa.

Eskilstuna, Ruotsi, Esbjerg, Tanska ja Hohenlockstedt, Saksa 1979

Ensimmäisen ulkomaanmatkamme teimme 1979 Jyväskylän ystävyys kaupunkiin Eskilstunaan (Ruotsi), missä meillä oli hyvin onnistunut konsertti kaupungin akustiikaltaan erinomaisessa konserttisalissa. Illalla yhteinen illanvietto paikallisen soittokunnan kanssa. Kaikin puolin olivat järjestelyt vierailullamme moitteettomat.

Matka jatkui Tanskaan Esbjergiinjossa järjestelyt eivät olleet Eskilstunan luokkaa, yhteyshenkilömme ei puhunut muuta kieltä kuin tanskaa. Viimei­senä päivänä tuli oppaaksemme eläkkeellä oleva suomalaissyntyinen rouva joka olisi ollut kanssamme koko vierailumme ajan mutta kun ei ollut pyydetty aikaisemmin.

Matkamme jatkui Saksan puolelle Hohenlockstedtiin jossa suomalaiset jääkärit saivat sotilaskoulutusta ennen maamme itsenäistymistä. Soitimme Jääkärimuistomerkillä ja laskimme sinne kukkia. Pidimme vielä pienen puistokonsertin keskustassa erään pankin seinustalla. Ja hetken kuluttua tuli pankin johtaja ja pankkineiti käsissään vodkapullot tarjoten soittajille paukut. Näin Saksan maalla. Paluu Suomeen tapahtui Travemundestä sen aikaisella huippulaivalla Finnjetillä. Saapuessamme Jyväskylään oli vastassa kaupunginsihteeri Hannu Kiiski jolle oli Eskilstunasta tullut terveiset ja kiitokset soittokunnan erinomaisista esityksistä. Kaiken kaikkiaan tämä matka oli erittäin onnistunut, se yhdisti ja paransi jo ennestäänkin soittokunnan hyvää henkeä.

Wolhusen, Sveitsi 1983

Trumpetistimme Martti Lappalaisen silloisen esimiehen vaimo, Ilona Kivi ehdotti matkaa Sveitsiin johon hänellä vuosikymmenien ystävyyssuhde. Ilonan avustuksella ja tulkkinamme toimiessa tämä matka Lutzernin kantoniin, Wolhusenin kaupunkiin toteutui ja se ylitti kaikki toiveemme ja odotuksemme.

Saapuessamme myöhään illalla perille meidät otettiin vastaan soittaen. Ensimmäisen yömme vietimme sananmukaisesti kiven sisässä, eli kallioon louhitussa väestösuojassa. Aamupalaa nautittiin läheisessä ravintolassa jonka jälkeen meitä majoittaneet perheet noutivat meidän koteihinsa. Kaikki järjestelyt olivat aivan tip top, vieraanvaraisuus oli yltäkylläistä. Kaiken muun mielenkiintoisen ohessa saimme Schwarzenbergin musiikkipäivillä edustavan läpileikkauksen Sveitsin hämmästyttävän laajasta ja korkeata­soisesta puhallinmusiikkikulttuurista.

Tällä matkalla syntyi pysyvä ystävyys paikallisen soittokunnan, Feldmusik Wolhusenin kanssa. Niinpä kesällä -85 soittokunta saapui Jyväskylään vastavierailulle. Jyväskyläläiset saivat nähdä ja kuulla tämän upeissa univormuissa esiintyvän hyvätasoisen soittokunnan esityksiä marssikulkueessa Kauppakadulla ja Kirkkopuistossa sekä Kuokkalan asuntomessuilla. Sen lisäksi he esiintyivät ]ämsänkoskella ja Keuruulla. Vietimme yhdessä unohtumattoman viikon Suomen suven ollessa kauneimmillaan. Yhteydenpito sveitsiläisystäviin on joillakin perheillä säilynyt näihin päiviin saakka ja vierailuja on tehtypuolin ja toisin.

Stavanger, Norja 1987

Teimme 1980-luvun loppupuolella kummikuntavierailun Norjaan, Sta­vangeriin. Siellä oli esiintyminen yhteisessä konsertissa Stavangerin Brass Bandin, erään kaupungin koulun nuorisopuhallinorkesterin sekä Aberdenin nuorisopuhallinorkesterin kanssa. Oma esiintymisemme meni niin hyvin, että yleisö vaati Pertti Pekkasen jokerin esitettäväksi uudelleen. Tässä esi­tyksessä tapahtui uskomaton juttu: kappalehan päättyy sforzandoiskuun, ja kun kapellimestari Lauri Räty löi tämän viimeisen iskun, hänen taskustaan lennähti kolikko, joka pyöri reunassa istuneen baritonistin, Seppo Harjun jalkoihin, ja Seppo luonnollisesti palautti kolikon kapellimestarille. Kun sama kappale soitettiin encorena, tapahtui sama juttu täysin samalla lailla uudelleen. Yleisö taisi kuvitella, että se kuului esitykseen.

Lake Worth, USA 1990

Soittokunnan perustaja ja pitkäaikainen johtaja Aimo Pesola muutti elä­kepäivillään asumaan talviksi Floridaan, Lake Worthiin. Koska soittajilla oli haluja yhteisiin matkoihin oli luonnollista että matkustaisimme seudulle jossa on varsin paljon suomalaisia. Tämä matka, kuten muutkin matkat, lukuun ottamatta paria ystävyyskaupunki matkaa tehtiin täysin omin va­roin. Pitkän lentomatkan jälkeen perillä huomattiin että matkatavaroina matkustaneet soittimet olivat saaneet rajua käsittelyä huolimatta Fragile­ tarroista. Yksi trumpetti, kaksi pasuunaa ja kontrabasso olivat kärsineet vaurioita, ei onneksi niin pahoja että se olisi vaikuttanut soittoon. Lake Worthissa soitimme mm. kahtena päivänä siellä vietettävillä Suomi-päi­villä kahdelle tuhannelle kuulijalle. Olihan se unohtumaton elämys soittaa palmujen huojuessa lämpöisessä merituulessa. Yhtenä iltana puolen yön aikoihin soitti Markku Saarinen Radio Keski-Suomen aamulähetyksestä jolloin saimme välittää terveiset Floridan tummasta yöstä jossa kuun sirppi oli hassusti selällään. Matkalla kävimme myös Cape Kennedyn avaruus­ keskuksessa ja Disney-Woldissa. Kyllä amerikkalaiset osaavat!

Näiden kertomusten seikkailujen lisäksi välivuosina käytiin myös Eskilstunassa Ruotsissa vuonna 1991 sekä Wolhusenissa, Sveitsissä ja Prahassa Tsekissä vuonna 1993. Viimeisin ulkomaanmatka suuntautui Jyväskylän ystävyyskaupunkiin Eskilstunaan, Ruotsiin 2009:

Eskilstunan kaupunki vietti vuonna 2009 350-vuotisjuhlaa, ja osaksi juhlintaa oli liitetty Jyväskylän puhallinorkesterin konsertti. Lisäksi mat­kaohjelmassamme oli konsertti lähiseudulla Torshällassa.

Menomatkalla ylitimme Itämeren Silja Linella rauhallisissa tunnelmissa, sillä seuraavana päivänä odotti aikainen herätys, bussimatka Eskilstunaan ja lähes heti perille päästyä ensimmäinen keikka. Matka Tukholmasta Eskilstunaan pitkin E20:a sujui lähes hiljaisuuden vallitessa.

Ensimmäinen esiintyminen oli Eskilstunan torilla. Kokosimme itsemme komean kaupungintalon edustalle ja viereemme kokoontui paikallinen orkesteri, Eskilstuna Skyttemusikkår, jonka kanssa soitimme torikeikan puoliksi. Siis siten, että soitimme kappaleet vuorotellen. Eskilstunalaiset soittivat marssien lisäksi mm. Abbaa, musikaalipotpuria ja muuta viihteellistä. Me soitimme pelkästään suomalaista musiikkia.

Sunnuntaiaamun Torshällan terassikeikkaa kohti lähdettiin jännittynein mielin, sillä ravintola Holmbergetin terassi oli kattamaton. Kapellimes­tarimme kävi kartoittamassa ravintolan sisätilat ja totesi ettemme mahdu siellä soittamaan, joten sateen edelleen ropistessa rankasti, edellispäivän torikonsertti jäi ainoaksi esiintymiseksemme tällä matkalla. Bussikuskimme vei meidät sitten paikalliseen isoon ostoskeskukseen kuluttamaan aikaa, koska olimme menossa hieman myöhemmin Torshällan Suomi-seuralle syömään. Seuran rouvat olivat laittaneet kunnon kotiruokaa ja kertoilivat ruokailun lomassa ruotsinsuomalaisten toiminnasta. Saatiinpa heiltä ostaa tuliaisiakin kotiin viemisiksi.

Maanantaina startattiin aamusta paluumatkalle, koska toiveissa oli ollut aikaa kierrellä Tukholmassa ennen laivan lähtöä. Aikaa olikin runsaasti, ja osuimme vielä kuninkaanlinnan kohdille juuri vartioparaatin aikaan. Nautiskelimme tuulisessa säässä kuninkaallisesta puhallinmusiikista, on­neksi sade sentään taukosi Tukholman vierailumme ajaksi. Bussikuskimme piti meille vielä pienimuotoisen kiertoajelun ennen satamaan saapumista, sitten laivaan ja syömään ja kohti kotia. Turusta Jyväskylään ajeli tiis­taiaamuna väsynyt mutta iloinen sinitakkijoukko, joka roudaussessioiden jälkeen suuntasi kesälomille ja latautumaan elokuussa jatkuvaa harjoitus­kautta varten.

Torilla soitettiin seuraavantyyppisiä suomalaista:

Castle Park (Forsström), Katupoikien laulu (George de Godzinsky, sov. J Valto), Liisa (Hiekkanen), Monark Avenue (Forsström), Pienipolku (Vi­ herluoto), Punaista shampanjaa (Lehtinen), Sininen paraati (Hytönen), Tytöt, tytöt (Mikkola), Vanhan veräjän luona (Kärki).

MAINE JA KUNNIA

Viimeisimpien vuosien aikana orkesteri on saavuttanut kaksi merkittävää tunnustusta.

Toukokuussa 2009 Jyväskylän Puhallinorkesteri sijoittui hopealle Puhallinorkestereiden SM-kilpailuissa Kuopiossa 2.5.2009.

Sijoitus tuli B-sarjassa, johon osallistui 10 orkesteria. Orkesteri sai 91,3/100 pistettä, jolla saavutettiin kultamitalitaso erikoismaininnalla. Jyväskylän Puhallinorkesteri sai tuomaris­tolta kiitosta mm. ohjelmistovalinnastaan, dynamiikasta, puhtaudesta sekä tulkinnasta. Pal­kinnoksi orkesteri sai pokaalin lisäksi nuotteja sekä 800 euron stipendin.

Kilpailussa esitimme Herbert Lindholmin Linnanpihalla (B-sarjan pakollinen teos), Timo Katilan Kolme kuvaa puhallinorkesterille sekä Jyrki Koskisen Katse tulevaisuuteen.

Lokakuussa 2009 Jyväskylän Puhallinorkesteri valittiin vuoden 2009 maanpuolustussoittokunnaksi.

Valinta tehtiin Maanpuolustussoittokuntien katselmuksessa Lahdessa lauantaina 10.10.2009. Katselmukseen osallistui yhdeksän suomalaista vapaaehtoissoittokuntaa. Tapahtuman tarkoi­tuksena oli maanpuolustussoittokuntien osaamistason nostaminen ja puhallinmusiikin edistä­minen. Katselmustuomariston puheenjohtaja, puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkie­verstiluutnantti Elias Seppälä luonnehti vuonna 1961 perustettua Jyväskylän Puhallinorkeste­ria keski-ikäiseksi ja nuorekkaaksi soittokunnaksi, joka soitti hyvällä kvaliteetilla. Seppälän mukaan orkesteri oli valmistautunut esitykseensä hyvin ja soitossa oli hyvä kamarimusiikillinen ote.

Maanpuolustussoittokuntien katselmukseen ja sen jälkeen järjestettyyn konserttiin osallistui yli 300 vapaaehtoista soittajaa Suomesta, Ruotsista ja Virosta.

Katselmuksessa esitimme pakollisina Martti Parantaisen marssin Asemies ja oman joukko-osaston kunniamarssin (eli meillä IlmaSK:n kunniamarssi) Sotamarssi (säv. Kajanus, sov. Kuikka), sekä vapaavalintaisena ohjelmistona Malcolm Arnoldin Prelude, Siciliano and Rondon ja Janne Ikosen Sinisen metsän.

Jyväskylän Puhallinorkesteri osallistui syksyllä 2009 myös Helsingin Musiikkimessuille.

Helsingin musiikkimessut järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa 22.-25.10.2009, samanaikaisesti Kirjamessujen sekä Viini, ruoka & hyvä elämä -tapahtuman kanssa.

Musiikkimessut esitteli alan tarjontaa tallenteista t-paitoihin ja oppilai­toksista orkestereihin, niinpä paikalla olivat myös helsinkiläinen Karelia­ puhallinorkesteri sekä Jyväskylän Puhallinorkesteri (JPO). Pidimme lau­antaina ja sunnuntaina messujen päälavan edessä työnäytöksen, eli julkiset harjoitukset. Lauantaina n. 70 soittajan yhdistettyä joukkoa johti JPO:n kapellimestari Nikke Isomöttönen ja sunnuntaina tahtipuikkoon tarttui Karelian entinen kapellimestari, legendaarinen Ossi Runne.

Lauantain sessio alkoi lämmittelyllä ja virityksellä, ja kapellimestarimme Nikke kertoi yleisölle koko ajan mitä harjoituksessa tapahtuu ja miksi. Headsetti oli hyvässä käytössä, runsaslukuinen ja kiinnostunut messuyleisö sai reaaliaikaista tietoa johtamisen ja harjoituttamisen saloista. Soitimme Niken johdolla Anita Lehdon Paraatipaikalla -marssia sekä Jukka Vii­tasaaren "Sotapojan taivas 2008" -marssisävellyskilpailussa II palkinnon saavuttanutta Leopardit tulevat! -marssia.

Messujen näytösharjoituksen jälkeen oli ohjelmassa siirtyminen Kaartin soittokunnan tiloihin Mechelininkadulle. Siellä jatkoimme yhteisharjoituksia ensin Karelian kapellimestarien Tom Bildon sekä Heino Koistisen ja lopuksi vielä JPO:n Nikke Isomöttösen johdolla. Jokainen kapellimestari treenautti n. tunnin ja ohjelmassa oli mm. Chess-musikaalipotpuria sekä J-P Lehdon Suita 3 Isänmaalle. Soitontäyteisen päivän päätteeksi Karelia ­ puhallinorkesteri tarjosi vierailleen Aira ja Jaakko Viitaniemen loihtiman maistuvan karjalaisen pitopöydän antimet.

Sunnuntaina messuille suunnattiin heti niiden alkaessa eli työnäytöksemme alkoi klo 10. Yleisöä oli kenties aikaisesta ajankohdasta johtuen paikalla vähemmän kuin edellisenä päivänä. Ossi Runnen johdolla soitettiin hänen omaa sävellystään, Kesäpäiviä -nimistä jazzvalssia, jonka Runne on säveltänyt tv-näytelmään "Rippipuvut" Oli huikeaa saada soittaa legendaarisen kapellimestarin johdolla.

VIIME VUODET JA ORKESTERI TÄNÄÄN

Keski-Suomen Reserviläisjärjestöjen Soittokunta osoittautui jo aikanaan elinvoimaiseksi kokoonpanoksi ja yhdeksi maakuntamme vireimmin toimivista puhallinorkestereista. Soit­tokunnalla oli oma tärkeä tehtävänsä Jyväskylän seudun musiikkielämässä ja tästä tehtä­västään se selviytyi kunnialla. Muuttumalla Jyväskylän Puhallinorkesteriksi on kyetty vas­taamaan ajan haasteisiin ja kehittymään musiikillisesti maamme parhaiden amatööripu­hallinorkestereiden joukkoon.

Silti laakereille ei ole syytä jäädä lepäämään, sillä puhallinorkesterihan ei tule koskaan "valmiiksi". Työtä on tehtävä jatkuvasti, muutoin on edessä taantuminen. Uusia haasteita on edessäpäin riittävästi. Vain jatkuvasti nuorentuvan ja aktiivisen soittajiston sekä innosta­van ja ammattitaitoisen kapellimestarin ansiosta voidaan edelleen kehittyä musiikillisesti.

Viime vuosina on puhallinorkesterimme toiminut Jyväskylän seudun kansalaisopiston opin­topiirinä. Vuonna 2010 kansalaisopiston ohjelmassa opintopiiriä kuvataan seuraavasti: "Jy­väskylän puhallinorkesteri on tavoitteellisesti harjoitteleva ja aktiivisesti esiintyvä suuri sin­foninen puhallinorkesteri, jonka monipuolinen ohjelmisto ulottuu viihdemusiikista uusimpaan konserttipuhallinmusiikkiin. Aikaisempaa orkesterisoittokokemusta ja soittimen peruskurssita­son taitoja edellytetään."

Tanään Jyväskylän Puhallinorkesteri ry. on vireä viisikymppinen, joka on viime vuosina kehittynyt suureksi sinfoniseksi puhallinorkesteriksi ja on esiintynyt aktiivisesti esittäen mm. uutta suomalaista puhallinmusiikkia.

Tällä hetkellä Jyväskylän Puhallinorkesteriin kuuluu lähes 40 soittajaa: kaiken ikäisiä mu­siikin harrastajia sekä ammattilaisia. Orkesterin monipuolisesta ohjelmistosta löytyy niin viihteellistä ja perinteistä puhallinmusiikkia kuin uutta suomalaista ja ulkomaista konsert­timusiikkia. Omien konserttien lisäksi orkesteria työllistävät lukuisat tilausesiintymiset.

Juhlavuotenaan 2011 orkesteri jatkaa ja tiivistää yhteistyötään jyväskyläläisten musiikin­ koulutusorganisaatioiden kanssa: orkesteri tarjoaa opiskelijoille yhteissoittomahdollisuuk­sia ja solistitehtäviä. Esimerkkinä harrastajamusiikkiryhmien, oppilaitosten ja yritysten yhteistyöstä mainittakoon Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoima Harrastajamusiikin kehittäminen Keski-Suomessa -hanke, jossa Jyväskylän puhallinorkesteri oli mukana vuosina 2007-2009.

Juhlavuoden tapahtumilla Jyväskylän Puhallinorkesteri pyrkii mahdollisimman suureen po­sitiiviseen näkyvyyteen. Näkyvyyden avulla perinteisiä käsityksiä puhallinmusiikista torvi­soittokuntamusiikkina pyritään avartamaan, ja pyritään tarjoamaan uusille yleisöille mah­dollisuus tutustua laadukkaaseen puhallinmusiikkiin. Samalla tavoitteena on esitellä pu­hallinorkesteria monipuolisena instrumenttina ja houkutella uusia nuoria harrastajia pu­hallinmusiikin pariin. Myös yhteistyö oppilaitosten kanssa vahvistaa tämän tavoitteen to­teutumista.

Tavoitteena on kehittää suomalaista puhallinmusiikkia tilaamalla uusia teoksia, joita pu­hallinorkesterit Suomessa ja ympäri maailmaa voivat esittää.